Ja kuinkas sitten sattuikaan…

6.11.2014 Myräkkää odotellessa

Parin viikon loma tuli sitten pidetyksi. Mitä hektisemmäksi tämä työtahti käy, siitä suuremmalla kiitollisuudella nauttii loma-ajoista. Minulla viime aikoina sellainen periaate, että työt jää lomien ajaksi työpaikalle. Senpä vuoksi lomaa edeltävät päivät ovat aina täynnä työtä ja tohinaa: pitää saada lähes valmiit jutut valmiiksi ja päivittää muutenkin jutut ajantasalle. Lisäksi pitää uhrata muutama ajatus jo loman jälkeiseen aikaan, jotta pääsee sitten samantien taas ”räjähtämään” työn touhuun. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että viimeisinä päivinä lähetetään vielä kutsuja kuulusteluihin, laitetaan etsintäkuulutukset eetteriin ja varmistetaan juttujen eteneminen silloinkin, kun itse ei ole työn ääressä. Eihän se aina niin mene, mutta on sitten ainakin yrittänyt.

Olen muuten kehittynyt tässäkin asiassa. Aiemmin uhrasin ajatuksiani lomallakin työasioihin. Tällä kertaa mietin työasioita tasan kaksi kertaa: varmistaakseni, milloin pitää taas palata töihin ja kerran kävin varmistamassa poliisi-naamakirjasta, ettei kukaan vain ole laittanut mitään akuutteja viestejä. Kaikki hyvin. Tällä kertaa tuo työsuunnittelu ja ennakointi onnistui muutenkin mukavasti ja muutama juttu pyörähti loman aikana ison askeleen eteenpäin.

Lomajälkeinen maanantai: Työpöydälle ja postilokerikkoon oli tullut kiitettävästi tavaraa. Maanantain aikana purin postisuman ja vastailin sähköposteihin minkä ehdin. Loman jälkeistä ohjelmaa suunnitellessa on järkevää jättää ensimmäinen työpäivä ajanvarauksien suhteen vähän kevyemmäksi, sillä töitä riittää ihan taatusti ja asiakkaita tulee ja menee aina, siitäkin huolimatta ja puhelin soi varmuudella. Puhumattakaan, että niitä soittopyyntöjäkin ehtii kertyä… Tiistaina päästiin jälleen ”normaalimpaan” työrytmiin. Ovet kävivät totuttuun tahtiin ja iltapäivälle oli varattu kaksi palaveria, toinen liittyen ensi kevään projektiin ja toinen liittyi koulukiusaamistapauksien käsittelyyn ja siihen, millä tavalla yhteistyötä poliisin ja koulun välillä voitaisiin kehittää. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä keskustelu. Keskiviikoksi oli lomani aikana sovittu syyttäjä-yhteistyöhön liittyvää koulutusta. Harmi, että olin ehtinyt kutsua kuulusteltavia jo viikkoja sitten, joten omalta osaltani koulutus oli enemmän tai vähemmän pirstaleista. Kuulustelut veivät juttuja kuitenkin taas eteenpäin, joten siinä mielessä voi olla tietenkin tyytyväinen. Eikä päivää ilman pöytäkirjaa, joten joku juttu tuli valmiiksikin.

Tänään olenkin sitten koonnut koko aamupäivän yhtä pöytäkirjaa. Kirjaamista riittää ja miettimistäkin yllin kyllin. Koko eilisillan ja tämän aamun ovat uutiset varoitelleet Etelä-Suomen ihmisiä tulevasta lumimyräkästä. Varoituksista huolimatta huomenna lööpit todennäköisesti taas ”huutavat” kuinka talvi yllätti autoilijat! Joka vuosi se talvi vaan yllättää meidät suomalaiset – kummallista! Nyt näyttää siltä, että myräkkä siirtyy meidän osaltamme tuonne iltapäivään. Tällaiset isommat myräkät eivät ehkä täällä tutkinnassa näy niin paljon kuin sitten tuolla ulkona hälytystehtävissä. Kentän ajoilta muistan moniakin vuoroja, jolloin ei – talven yllättäessä- ehtinyt kunnolla syömään, kun koko ajan piti liitää johnkin suuntaan selvittämään kolareita ja ulosajoja. Eli jos jollain vielä on ne kesäkumit siellä auton alla, niin ne olisi pitänyt vaihtaa jo, jos yhtäänkään välittää omasta tai toisten turvallisuudesta tuolla liikenteessä. Vahinkoja sattuu muutenkin ihan riittävästi, vaikka me huolehtisimme omalta osaltamme edes nuo talvikummit alle ajoissa.

Iltapäivälle osuu vielä muutama asiakastapaaminen ja sen jälkeen olen valmis pidennetylle viikonlopulle. Turvallista viikonloppua kaikille – kelikameroiden mukaan myräkkä siirtyy edelleen…

8.-10.10.2014 – kaikenlaista laidasta laitaan

Keskiviikko kului koulutuksen merkeissä ja kuinka ollakaan, taas oltiin matkalla Hämeenlinnaan. Harjoittelemme säännöllisesti vähintään kahdesti vuodessa mm. voimankäyttöä. Voimankäyttökoulutukseen liittyy niin ampumista kuin mm. erilaisia hallintaotteita ja käytännön harjoituksia. Harjoitusten lisäksi suoritamme joka vuosi ammunnassa tasokokeen, jotta voidaan varmistua siitä, että asiat on kunnossa ja samalla vahvistetaan oikeus käyttää virka-asetta työtehtävällä. Kukaan ei varmasti ikinä toivo joutuvansa aseenkäyttötilanteeseen, mutta kaikkeen on meidän ammatissamme varauduttava. Ja onneksi Suomi on maa, jossa suhteellisen harvoin poliisi joutuu asetta käyttämään.

Harjoitus sujui kaikinpuolin mukavasti ja kouluttajat olivat jälleen laatineet hyvän harjoituksen. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin. Päivä kului harjoituksen merkeissä ja Forssaan palattuani ehdin vielä hoitaa muutaman äkkinäisen tutkintaa avustavan tehtävän. Kuulusteluja ei tähän päivään sopinut, mutta tällainen päivä tuo mukavaa vaihtelua tavallisesti niin rutiininomaiseen työpäivään.

Torstaina olinkin sitten sopinut luennosta Forssan koululaisille. Aiheena oli nettikiusaaminen ja netin pelisäännöt. Aamun alkajaisiksi viimeistelin luennon ja h-hetki koitti heti klo 10. Vuosien saatossa kaikkeen on jo ehtinyt tottua, joten yllätyksenä ei enää tullut se, että laitteet eivät heti alkuun toimineet – emme siis jääneet tuleen makaamaan, vaan aloitin luennon ilman tietokonetta ja tykkiä. Myöhemmin saatiin koneetkin mukaan, joten luennon viimeistely ei mennyt ihan hukkaan. Luento lienee ainakin jollain tasolla ollut mielenkiintoinen, sillä noin 300-päinen kuulijakunta istui hiirenhiljaa koko luennon ajan. Iso kiitos tästä Kuhalan ja Keskuskoulun 5-8 – luokan oppilaille. Oppitunnin mittaisen luennon pitäminen näin laajasta ja tärkeästä aiheesta on haastavaa ja valmistelussa on tarkoin mietittävä, mitä haluaa aiheen tiimoilta ottaa esiin – kaikkea ei missään tapauksessa ehdi käsitellä. Tunnin jälkeen ehdin vaihtaa hetken ajatuksia asian tiimoilta vähän vapaammassa muodossa.

Jotta torstaille ei jäänyt liikaa vapaa-aikaa, päivä jatkui kuulustelujen merkeissä. Varattuna oli aika kolmelle kuulustelulle, ensin asianomistajakuulustelu, tämän jälkeen rikoksesta epäillyn kuulustelu ja lopuksi todistajakuulustelu. Kolme eri juttua, kolme eri roolia. Tutkijan työ ei aina kuitenkaan suju niinkuin kalenterissa lukee. Niinpä rikoksesta epäillyn kuulustelu jäi kokonaan tekemättä, kun kuulusteltava ei saapunutkaan paikalle. Näissä tapauksissa monesti menee sitten koko päivän aikataulu uusiksi. Muistutusviesti kuulusteltavalle aiheutti sen, että hän otti kuin ottikin yhteyttä ja samalla saatiin sovittua uusi aika. Jos sitten ensi kerralla vaikka onnistuisi paremmin. Käytännössä asioiden hoitaminen sovitulla tavalla on yleensä kaikkien osapuolien kannalta tarkoituksenmukaisin ja helpoin ratkaisu. Joskus asiat eivät kuitenkaan suju useista yrityksistä huolimatta sovitulla tavalla ja silloin voi olla, että poliisi etsintäkuuluttaa ao. henkilön. No, katsotaan, miten asiassa käy.

Perjantaina listaan oli iskenyt jälleen työnjohtovuoro. Aamun alkajaisiksi siis juttujen läpikäyminen ja jakaminen, mikäli juttuja on kertynyt paljon. Haastavin juttu taisi olla liikennevahinko, jossa kaikki osapuolet kertomansa mukaan noudattivat pilkulleen sääntöjä. Tästä huolimatta törmäys oli tapahtunut. Kaikkea epäilevä poliisi ei kuitenkaan selityksiin tyytynyt, vaan asiaa selvitellään. Muuten oli varsin rauhallinen aamu juttujen valossa. Aamupäivän lopuksi oli pieni palaveri liittyen tulevaan projektiin.

Maittavan salaattilounaan jälkeen oli aika hoitaa jälleen muutama kuuleminen / puhuttelu. Tämä päivä oli varattu erityisesti nuorille, sillä ensimmäinen juttu käsitteli ikävää kiusaamistapausta, jossa alakoulun ensimmäisellä luokalla ollutta pientä koululaista on kiusattu isomman oppilaan toimesta ja tilanne on ehtinyt kehittyä jo vakavaksi. Näissä tapauksissa puhutetaan molemmat osapuolet vanhempien läsnäollessa tapahtumien selvittämiseksi ja hyvän ratkaisun löytämiseksi. Itse pidän näiden juttujen selvittämisestä ja jos ja kun asioihin saadaan hyvä ja toimiva ratkaisu, tunne onnistumisesta on motivaatiota nostattava. Juttu jäi vielä kesken, mutta uskon, että asiassa saadaan ratkaisu aikaiseksi. Toinen juttu koskikin sitten nuorten päähänpistoa, jonka seurauksena poliisi kirjoitti rikosilmoituksen. Nuoret olivat jo hienosti hoitaneet asiaa asianomistajan kanssa ja poliisin tehtäväksi jäi tällä kertaa enemmänkin nuhtelu ja rakentava keskustelu, jotta nuoret jatkossa muistaisivat miettiä, ennen kuin lähtevät toteuttamaan ”kuningasideoitaan” suinpäin. Joskus kun ne hienot ideat saattavat tulla aika kalliiksi. Työ näiden kahden jutun osalta jatkuu aktiivisesti vielä ensi viikolla, jotta saadaan kaikki osapuolet puhutetuksi.

Nyt on aika siirtyä viikonlopun viettoon ja ladata akkuja taas uuteen viikkoon.

6.10.2014 -maanantai ja uusi viikko

Normaali työvuoro. Tai normaali ja normaali, mutta tänään ei ollut siis työnjohdollista vastuuta. Heti aamun alkajaisiksi oli sähköpostiin saapunut kaipaamani liite erääseen petosjuttuun ja sen myötä tuli jälleen yksi pöytäkirja tarkastusta vaille valmiiksi.

Aamulla käytiin läpi viikonlopun jutut ja suunniteltiin toimet niin vanhojen kuin uusienkin juttujen hoitamiseksi. Omaan kalenteriin oli varattu lähi-ja koulupoliisitoimintaan liittyvä palaveri Hämeenlinnassa. Molemminpuolisen ja antoisan keskustelun jälkeen saatiin linjatuksi joitakin toimintamalleja, joilla lähdetään yhteistyötä kehittämään. Ja kun kerran Hämeenlinnassa olin, kävin hoitamassa samalla retkellä kuulustelun viikonlopun juttujen osalta. Kaverit kun olivat saaneet lämpimän ja turvallisen majoituksen valtiolta.

Ja sitten kiireellä takaisin Forssaan. Sovittu kuulustelu, itse asiassa kaksikin, odotti jo siellä päässä. Päivä kului varsin tehokkaasti ja joutuisasti juttuja hoidellen. Ja välimatkoillakin työasioita hoidettiin puhelimen välityksellä, joten tulevina päivinä riittää kuulusteluja edelleen.

Tämä päivä oli kiireestä huolimatta antoisa. Minulle kaikkein omin juttuni ovat nuo koulu- lähipoliisijutut eli ennalta estävä toiminta ja vaikka työtahti on useimmiten mallia ”tauotonta puurtamista”, niin näille jutuille löytyy aina aikaa ja motivaatiota. Salaisuuden verhoa raottaakseni, meillä on jälleen alkamassa aika iso projekti tähän teemaan liittyen. Juttu on potkaistu käyntiin, julkinen siitä tulee vähän myöhemmin.

5.10.2014 sunnuntai -toisenlainen päivä

Tämä aamu alkoikin sitten vähän eri sykkeellä kuin eilisaamu. Klo 7.30 työnjohdon laatikko pursui siihen malliin tavaraa, että ei ole vähään aikaan ollutkaan. Mistä lie johtunut. Ja kun sain takapuoleni lasketuksi työtuolille, viimeisiä uunituoreita ilmoituksia vielä tuotiin. Yön saldona törkeä rattijuopumus, kolme erityyppistä varkautta, huumausainerikos jne. Miekkalinnassa meitä odotti kolme kuulusteltavaa ja Forssan suunnilta oli yksi juopunutkin päätynyt pahnoille yöksi lepäämään. Aamupalaverin jälkeen jaoimme jutut toisen tutkijan kanssa ja matka Hämeenlinnaan alkoi. Meitä on viikonloppuisin töissä kaksi tutkijaa ja kummallekin riitti hommaa koko aamupäiväksi. Ja kun ei muuten ollut riittävästi tekemistä, ehdin siinä sivussa hukata avaimeni, joita sitten yksissä tuumin etsittiin – ja löydettiin.

Iltapäivän alkuun hoidin vielä pari kuulustelua ja yksi asiakas poikkesi omaa asiaansa selvittelemään. Neuvontaa ja ohjausta siis. Toivottavasti asiat selviävät.

Se, mitä päivästä sitten jäi jäljelle, kului puhelimessa asioita selvittäessä, puhelinkuulusteluja tehden ja ehtipä siinä välissä muutaman tyypin kutsua viikolla kuulusteluunkin. Lisäksi syntyi pari yksinkertaista pöytäkirjaa ”näkyvänä tuloksena”.

Ja jos ahersi tutkinta juttujensa parissa, niin kenttäporukka mylläsi koko päivän etsien rikoksesta epäiltyjä erääseen varkauteen liittyen.

Näiden juttujen tiimoilta riittää vielä paljon työtä tulevinakin työvuoroina, mutta ainakin prosessi saatiin hyvin käyntiin!

4.10.2014 lauantai

Meno perjantain ja lauantain välisenä yönä on ollut rauhallista Forssan seudulla – huolimatta siitä, että yöllä on ollut, vuodenaika huomioon ottaen, aika lailla lämmintä. Ajellessani töihin lämpömittari osoitti +12 astetta. Märkää oli, mutta niinhän tässä vaiheessa vuotta alkaa jo ollakin. Yöllä tuli muutama vähän rivakampi sadekuuro.

Työvuoro alkoi hyvissä ajoin klo 7.30. Sinänsä poikkeuksellinen viikonloppuvuoro, että vastuullani on koko Kanta-Hämeen alueen tutkinnan organisointi, jos jotain isompaa härdelliä sattuu olemaan tai tulemaan. Siispä kävin ensimmäiseksi läpi viimeisen vuorokauden tapahtumat Kanta-Hämeen alueella. Putkaan oli päätynyt pari päihtynyttä ja lisäksi vanhat jutut majoittavat väkeä Miekkalinnassa. Juttujen osalta tilanne oli hallinnassa: pakolliset rattijuopot tietysti työllistävät, pientä vahinkoa oli tehty ja kaikenlaisia muita ilmoituksia oli yllin kyllin. Petosten määrä on edelleen korkealla tasolla ja niitä oli kirjattu useampia. Sen lisäksi, että nettipetokset työllistävät poliisia tuon tuosta, syklittäin tulee aina iso määrä petoksia, kun työttömyyskassat, Kela ja muut tahot ajavat tietojärjestelmistä läpi maksettuja etuuksia ja oikeutusta niihin. Nytkin näyttää niin omalla kuin muidenkin pöydillä olevan 2010 vuodesta lähtien juttuja, joissa epäillään etuuksien eriasteisia väärinkäytöksiä. Eli ennemmin tai myöhemmnin niistä kiinni jää.

Tämän jälkeen tarkastin nopeasti sähköpostin ja lähetin pari viestiä tutkintaan liittyen. Jossakin lehdessä muuten mainittiin, että työntekijöiltä kuluu kolmisen tuntia päivässä pelkkiin sähköposteihin, jos ei asiaa yhtään organisoi. No, tämä päivä meni sitten niin, etten edes ehtinyt toista kertaa sähköpostille…

Nyt, kun ei ollut mitään akuuttia tiedossa, aloitin aamupalaverin jälkeen rakentelemaan kasaan muutamaa pöytäkirjaa. Jos jotain kiireellisempää olisi ollut, ne menevät aina kaiken muun edelle – luonnollisesti. Pöytäkirjan kasaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että tutkija tarkastaa tehdyn rikosilmoituksen ja päivittää sitä tarpeen mukaan, sen jälkeen siihen liitetään kuulustelut ja kaikki mahdolliset, näytön kannalta tärkeät liitteet ja lausunnot. Lopputuloksena on kokonaisuus, jonka perusteella syyttäjä sitten tekee syyteharkinnan. Tästä syystä tutkinta pitää suorittaa huolellisesti ja pöytäkirjojen pitää olla kunnossa. Pöytäkirjojen kasaamisessa kuluu usein paljon aikaa syystä, että siihen todellakin joutuu keskittymään eikä häiriötekijöitä saa olla. Selvissä jutuissa pöytäkirja on yleensä noin 10 sivun mittainen, mutta onpahan tullut rakennetuksi pöytäkirjoja, jotka kuulusteluineen ovat olleet yli 40-sivuisia. Ja liitteitäkin saattaa olla useita ja niissä voi sivuja olla kymmeniä. Paketin pitää joka tapauksessa olla kasassa ja tutkijan tulee tietää, mitä lippuja ja lappuja se sinne pöytäkirjaan on liittämässä.

Tälle lauantaille olin kutsunut yhden asiakkaan kuulusteluun. Yleensä viikonlopun kuulustelujen kanssa pitää olla varovainen, koska aamulla ei todellakaan tiedä, mitä tuleman pitää. Tämä hoitui kuitenkin joustavasti ja niin Lounais-Suomen poliisilaitos saa vastaanottaa ensi viikolla kirjeen, jossa heidän juttuunsa oleelliset kuulustelut on hoidettuna. Virka-apu on loistava keino saada asioita hoidetuksi, eikä itse tarvitse lähteä  ympäri maakuntaa kiertelemään.

Sitten tuli se tilastollinen rattijuoppo. Valitettavasti näitä tulee lähes poikkeuksetta. Tällä kertaa asia saatiin joustavasti hoidetuksi, sillä partio hoiti tarpelliset kuljetukset verikokeeseen ja minä kuulustelin asiakkaan epäiltynä. Kokonaisuudessaan tiivis paketti ja hyvää yhteistyötä valvonta- ja hälytyssektorin kanssa. Nyt jäädään odottelemaan lausuntoja siitä, mikä verikokeen mukaan lopullinen tulos on. Tähän menee kolmisen viikkoa ja sen jälkeen juttua voidaan lähteä kasaamaan. Tosin tähän väliin mahtuu ainakin yksi kuulustelu, sillä tällä kertaa ei osumitta selvitty.

Nyt alkaa iltapäivä olla siinä vaiheessa, että tämä työpäivä alkaa olla kasassa ja huomenna sitten avataan koneet seuraavan kerran.

Rikostutkijan silmin

Näemme viikottain televisiosta, millaista poliisin työ on kenttämiesten silmin. Näemme siis sitä ”keikanajoa” eli hätäkeskuksen antamien tehtävien hoitamista. Se on kuitenkin vain pieni osa poliisin varsin laajaa tehtäväkenttää. Kuinka moni oikeasti esimerkiksi tietää, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun partio on hoitanut tehtävän ja se siirtyy tutkintaan. Moni ei asiaa varmasti ole edes miettinyt, onhan se näkyvä ja mielenkiintoisin osa poliisin työtä juuri tuo ”vauhti ja vaaralliset tilanteet”.

Olen poliisin urallani ehtinyt jo kokea kaikenlaista ja kentälläkin on tullut touhuttua kymmenen vuotta. Ammattitaidon kartuttamiseksi ja tietysti omien tärkeiksi kokemieni tehtävien vuoksi siirryin kentältä pariksi vuodeksi täysin koulumaailman syövereihin koulupoliisin tehtäviin ja lähipoliisiryhmän vetäjäksi. Talon linjauksien mukaan lähipoliisiryhmä kuitenkin lakkautettiin kolmisen vuotta sitten ja tällä hetkellä minut löytää siis rikostutkinnasta. Työnkuvani on toki edelleen monipuolinen ja työnkuvaani kuuluvat edelleen myös lähi-ja koulupoliisitehtävät sekä nettipoliisitehtävät. Niin ja kaikki muu, mitä vastaan voi tulla. Ja haalarihommat tietenkin kiinnostavat edelleen!

Mutta, jotta pääsee edes jonkinlaiseen käsitykseen, mitä täällä tutkinnassa tapahtuu, niin avaanpa teille muutaman päivän osalta omaa kalenteriani siitä, mitä kaikkea meikäläisen työpäivään mahtuu. Välillä on niin kiire, ettei syömään ehdi – toisaalta, onneksi jossain välissä on hieman aikaa koota myös juttuja kasaan, jotta syyttäjälläkin on jotain tekemistä.

Tutkinnassa itse asiassa tapahtuu varsin paljon erilaisia asioita. Kun partio on saanut akuutin tilanteen hallintaansa, se yleensä kirjaa rikosilmoituksen, joka sitten tulee tutkintaan. Ilmoituksesta selviää tapahtumien kulku pääpiirteissään sekä asianosaiset eli sellaiset tiedot, joilla tutkinta saadaan alkuun. Tutuin osa rikostutkintaa on varmastikin kuulustelut. Eli tutkinnassa kuullaan kaikkia asianosaisia: selvitetään tapahtumien kulkua, vaatimuksia ja näkemyksiä tapahtutuneesta. Iso osa tutkintaa on erilaisen näytön hankkiminen juttuihin, tapahtumapaikkojen kuvaaminen jne. Kiinnostavinta tutkijan työssä lienee itse rikospaikat, jotka kertovat tutkijalle yllättävän paljon tapahtumien kulusta. Valitettavasti näillä resursseilla tutkijan irrottautuminen työpöydän äärestä on yhä vain hankalampaa – mutta sitäkin antoisampaa niillä harvoilla kerroilla, kun sen pääsee tekemään. Itseäni miellyttävä tutkinnan piirre on myös se, että pääsee kunnolla päihkäilemään, miten johonkin asiaan saadaan riittävä näyttö, mahdollisuuksia on lähes loputtomasti, kunhan ne vain löytää. Tutkijalle pettymys on tietysti se, että riittävää näyttöä ei saada rakennetuksi ja joskus niinkin vain käy.