8.-10.10.2014 – kaikenlaista laidasta laitaan
Keskiviikko kului koulutuksen merkeissä ja kuinka ollakaan, taas oltiin matkalla Hämeenlinnaan. Harjoittelemme säännöllisesti vähintään kahdesti vuodessa mm. voimankäyttöä. Voimankäyttökoulutukseen liittyy niin ampumista kuin mm. erilaisia hallintaotteita ja käytännön harjoituksia. Harjoitusten lisäksi suoritamme joka vuosi ammunnassa tasokokeen, jotta voidaan varmistua siitä, että asiat on kunnossa ja samalla vahvistetaan oikeus käyttää virka-asetta työtehtävällä. Kukaan ei varmasti ikinä toivo joutuvansa aseenkäyttötilanteeseen, mutta kaikkeen on meidän ammatissamme varauduttava. Ja onneksi Suomi on maa, jossa suhteellisen harvoin poliisi joutuu asetta käyttämään.
Harjoitus sujui kaikinpuolin mukavasti ja kouluttajat olivat jälleen laatineet hyvän harjoituksen. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin. Päivä kului harjoituksen merkeissä ja Forssaan palattuani ehdin vielä hoitaa muutaman äkkinäisen tutkintaa avustavan tehtävän. Kuulusteluja ei tähän päivään sopinut, mutta tällainen päivä tuo mukavaa vaihtelua tavallisesti niin rutiininomaiseen työpäivään.
Torstaina olinkin sitten sopinut luennosta Forssan koululaisille. Aiheena oli nettikiusaaminen ja netin pelisäännöt. Aamun alkajaisiksi viimeistelin luennon ja h-hetki koitti heti klo 10. Vuosien saatossa kaikkeen on jo ehtinyt tottua, joten yllätyksenä ei enää tullut se, että laitteet eivät heti alkuun toimineet – emme siis jääneet tuleen makaamaan, vaan aloitin luennon ilman tietokonetta ja tykkiä. Myöhemmin saatiin koneetkin mukaan, joten luennon viimeistely ei mennyt ihan hukkaan. Luento lienee ainakin jollain tasolla ollut mielenkiintoinen, sillä noin 300-päinen kuulijakunta istui hiirenhiljaa koko luennon ajan. Iso kiitos tästä Kuhalan ja Keskuskoulun 5-8 – luokan oppilaille. Oppitunnin mittaisen luennon pitäminen näin laajasta ja tärkeästä aiheesta on haastavaa ja valmistelussa on tarkoin mietittävä, mitä haluaa aiheen tiimoilta ottaa esiin – kaikkea ei missään tapauksessa ehdi käsitellä. Tunnin jälkeen ehdin vaihtaa hetken ajatuksia asian tiimoilta vähän vapaammassa muodossa.
Jotta torstaille ei jäänyt liikaa vapaa-aikaa, päivä jatkui kuulustelujen merkeissä. Varattuna oli aika kolmelle kuulustelulle, ensin asianomistajakuulustelu, tämän jälkeen rikoksesta epäillyn kuulustelu ja lopuksi todistajakuulustelu. Kolme eri juttua, kolme eri roolia. Tutkijan työ ei aina kuitenkaan suju niinkuin kalenterissa lukee. Niinpä rikoksesta epäillyn kuulustelu jäi kokonaan tekemättä, kun kuulusteltava ei saapunutkaan paikalle. Näissä tapauksissa monesti menee sitten koko päivän aikataulu uusiksi. Muistutusviesti kuulusteltavalle aiheutti sen, että hän otti kuin ottikin yhteyttä ja samalla saatiin sovittua uusi aika. Jos sitten ensi kerralla vaikka onnistuisi paremmin. Käytännössä asioiden hoitaminen sovitulla tavalla on yleensä kaikkien osapuolien kannalta tarkoituksenmukaisin ja helpoin ratkaisu. Joskus asiat eivät kuitenkaan suju useista yrityksistä huolimatta sovitulla tavalla ja silloin voi olla, että poliisi etsintäkuuluttaa ao. henkilön. No, katsotaan, miten asiassa käy.
Perjantaina listaan oli iskenyt jälleen työnjohtovuoro. Aamun alkajaisiksi siis juttujen läpikäyminen ja jakaminen, mikäli juttuja on kertynyt paljon. Haastavin juttu taisi olla liikennevahinko, jossa kaikki osapuolet kertomansa mukaan noudattivat pilkulleen sääntöjä. Tästä huolimatta törmäys oli tapahtunut. Kaikkea epäilevä poliisi ei kuitenkaan selityksiin tyytynyt, vaan asiaa selvitellään. Muuten oli varsin rauhallinen aamu juttujen valossa. Aamupäivän lopuksi oli pieni palaveri liittyen tulevaan projektiin.
Maittavan salaattilounaan jälkeen oli aika hoitaa jälleen muutama kuuleminen / puhuttelu. Tämä päivä oli varattu erityisesti nuorille, sillä ensimmäinen juttu käsitteli ikävää kiusaamistapausta, jossa alakoulun ensimmäisellä luokalla ollutta pientä koululaista on kiusattu isomman oppilaan toimesta ja tilanne on ehtinyt kehittyä jo vakavaksi. Näissä tapauksissa puhutetaan molemmat osapuolet vanhempien läsnäollessa tapahtumien selvittämiseksi ja hyvän ratkaisun löytämiseksi. Itse pidän näiden juttujen selvittämisestä ja jos ja kun asioihin saadaan hyvä ja toimiva ratkaisu, tunne onnistumisesta on motivaatiota nostattava. Juttu jäi vielä kesken, mutta uskon, että asiassa saadaan ratkaisu aikaiseksi. Toinen juttu koskikin sitten nuorten päähänpistoa, jonka seurauksena poliisi kirjoitti rikosilmoituksen. Nuoret olivat jo hienosti hoitaneet asiaa asianomistajan kanssa ja poliisin tehtäväksi jäi tällä kertaa enemmänkin nuhtelu ja rakentava keskustelu, jotta nuoret jatkossa muistaisivat miettiä, ennen kuin lähtevät toteuttamaan ”kuningasideoitaan” suinpäin. Joskus kun ne hienot ideat saattavat tulla aika kalliiksi. Työ näiden kahden jutun osalta jatkuu aktiivisesti vielä ensi viikolla, jotta saadaan kaikki osapuolet puhutetuksi.
Nyt on aika siirtyä viikonlopun viettoon ja ladata akkuja taas uuteen viikkoon.
